Sukututkimuksessa törmää väkisin myös paikallishistoriaan, paikannimiinkin. Kovin suuri osa länsisuomen paikannimistä on ruotsinkielistä perua. Jos kohta osa paikannimistä on todella vanhaa perua, jo siltä ajalta kun saakunnassa balttia puhuttiin, eli sieltä vasarakirveskansan maahanmuuton ajoilta ja kauempaakin. Ruotsin vaikutus kuitenkin on merkittävän suuri, ja historia kertoo meille esivanhempiemme asuinpaikoista.
Näistä paikka, paikkakunnan ja talojen ruotsinkielisistä, usein siis alkuperäisistä nimistä on Svenska Kulturfonden i Björneborg julkaissut mahtavan teoksen (lähes 800 sivua) , Ulfsby och Kumodalens svenska ortnamn med bebyggelsehistoria , vuonna 2016. Kirjoittaja on Stellan Waldenström. (ISBN 978-952-93-7479-3)
Kirja on ruotsinkielinen, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa että tällaisella hyvin alkeellisella ruotsinkielen taidolla tuota pystyy tutkailemaan. Ja mielenkiintoisia asioita sieltä löytyy! Oman syntymäpaikkani, Ulvilan Harjunpäänkin kohdalla koin useampia ahaa-elämyksiä kirjaa selaillessani. Lapsena puolukkametsässä koluamani finskun metsäaluekin osoittautui aivan nimensä mukaisesti. Näillä paikkeilla kun aikoinaan kulki suomen- ja ruotsinkielisen asutuksen raja. Finsku kuului siis suomalaiseen kylään, ja se antoi nimen koko kulmakunnalle.
